Karhu. Kuva: Petri Timonen
Tuntomerkit
Suuret uroskarhut painavat 300 kiloa ja täysikasvuiset naaraat noin kolmanneksen vähemmän. Karhun väri voi vaihdella melkein mustasta vaalean ruskeaan. Pennuilla erottuu kaulassa vaalea panta. Eläinten kokoerot ovat suuria, ja siten myös jälkien kokovaihtelu on laaja. Täysikasvuinen uros on tunnistettavissa jäljen koosta. Naaraan jälki ei ole erotettavissa nuoresta uroksesta. Karhun jälkiä näkee harvoin lumella.
Syksyllä karhut yleensä nukkuvat ennen ensilumia. Juuri ennen pesään menoa karhut liikkuvat hyvin vähän, joten lumijälkiä ei juuri näe, vaikka ensilumet tulisivat aikaisin. Viimeisiltä keväthangilta tavataan karhun jälkiä useammin. Heti pesästä noustuaan karhut jonkin aikaa liikkuvat vähän, mutta pian nälkä ajaa ne liikkeelle.
Esiintyminen
Karhu runsastui Suomessa koko 1990-luvun ajan. Vuosikymmenen alussa kokonaiskannaksi arvioitiin noin 500 yksilöä, ja siitä lukumäärä tasaisesti kasvoi noin 800:aan.
Eniten karhuja on ollut itäisessä Suomessa. Suurimmat tihentymät ovat olleet aivan itärajalla, missä karhuja paikoin on yli kuusi yksilöä tuhannella neliökilometrillä. Karhukannan kasvun myötä karhut ovat levittäytyneet Keski- ja Länsi-Suomeen ja aivan viime vuosina metsästystä onkin painotettu näille alueille.
Elinympäristö
Karhuja voidaan tavata aivan lehtimetsistä pohjoisen tundralle saakka. Keskimääräinen elinpiiri karhulla on 3000 km2. Naaraat liikkuvat huomattavasti pienemmällä alueella, 200-400 km2. Keskikesällä naaraiden ja pentueiden elinpiiri laajenee. Karhun tyypillinen elinympäristö on rauhallinen kuusikkoalue, jotka tarjoavat sopivia talvilepopaikkoja sekä muurahaispesiä. Toisaalta hakkuuaukot tarjoavat sopivaa ravintoa. Levittäytyessään karhut ovat uskaltautuneet yhä lähemmäs ihmisasumuksia ja ihmisäänet alkavatkin olla yhä useammalle yksilölle arkipäivää.
Elintavat ja ravinto
Karhun pääravintoa ovat kasvikunnan tuotteet. Pohjoiseen mentäessä eläinravinnon merkitys kasvaa. Talven paastottuaan karhut ovat nälkäisiä, ja varhain keväällä ne voivat saalistaa suuria eläimiä. Karhut nukkuvat talviunta noin 6 kuukautta, lokakuusta huhtikuulle. Keväällä ruoansulatusta herätellään muurahaispesien antimilla, lahokuoriaisten toukilla ja vihertyvillä versoilla ja lehdillä. Pienet maitohorsmat ja tupasvilla ovat suurta herkkua. Loppukesällä etenkin mustikka ja variksenmarjat nousevat ravinnon pääosaksi.
Lisääntyminen
Karhu kuuluu hitaimmin lisääntyviin eläimiimme. Naaras saa ensimmäiset pennut noin 4-5-vuotiaana. Karhu ei saa joka vuosi pentuja, vaan se joutuu odottelemaan vuoden tai kaksi seuraavaa kiimaa. Kiima-aika on kesäkuussa. Karhuilla on viivästynyt sikiön kehitys ja kantoaika kestää 8 kk. Jälkeläisiä syntyy kerralla yleensä kaksi. Pennut syntyvät tammikuun lopulla ja painavat 300–400 grammaa. Keväällä pesästä siirtyessä painoa pennuille on kertynyt jo viitisen kiloa. Pennut seuraavat naarasta seuraavaan kesään saakka ja viettävät toisenkin talven emon kanssa samassa pesässä.
Metsästys
Karhu on erittäin arvostettu ja kunnioitettu riistaeläin. Karhun pyynti ei ole mitenkään helppoa ja monelle metsästäjälle karhu onkin unelmasaalis. Karhun metsästys on luvanvaraista. Metsästyskortin lisäksi karhunpyyntiin täytyy olla suoritettuna ampumakoe. Yleensä metsästyksessä käytetään jäljestävää koiraa apuna. Karhun metsästyksen tulisi olla tarkoin mitoitettua ja valikoivaa. Vuosittain Suomessa metsästetään noin 10 prosenttia kannasta ja tämä on johtanut karhukannan kasvuun. Pentujen seuraama naaras on rauhoitettu ja tyypillisesti metsästäjän saaliiksi päätyykin nuori uros.
