Teeri. Kuva: Marcus Wikman
Tuntomerkit
Koirasteeri eli teerikukko on helppo tunnistaa: mustalla linnulla on lyyramainen pyrstö ja valkoiset siipijuovat. Naarasteeri on pääväritykseltään kuin koppelo, mutta huomattavasti pienempi. Poispäin lentävän linnun hyvä tuntomerkki on pyrstö: koppelolla se on pyöreäpäinen, teerinaaraalla lievästi lovipäinen. Lisäksi teerellä on valkea siipijuova. Teerikoiras painaa vähän yli kilon ja naarasteeri vähän alle kilon. Teeren tunnistaminen lentoon lähdön äänestä ei ole useinkaan mahdollista.
Esiintyminen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koordinoimien kanalintulaskentojen perusteella teerikanta pieneni noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Vuosien väliset kannanvaihtelut ovat lajilla voimakkaita, ja niissä todettiin aina 1980-luvulle asti noin 6–7 vuoden syklisyys, joka sittemmin näyttää kadonneen. Viimeisen 20 vuoden ajan teerikanta on ollut vakaa, jopa pienoisessa kasvussa 2000-luvulla. Teeri on kuitenkin huomattavasti harvalukuisempi nykyään kuin puoli vuosisataa sitten. Pitkäaikaisen taantuman syiksi on esitetty metsärakenteen muutoksia, kuten mm. kaskikoivikoiden katoamista, mutta myös metsästyksellä voi olla osuutta. Suomen noin 700 000 parin teerikannan on luokiteltu olevan tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa silmälläpidettävä.
Suurimmat teeritiheydet ovat Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle asti. Tiheydet pienenevät kohti pohjoista.
Elinympäristö
Teeri on Euraasian havumetsävyöhykkeen laji, jota Suomessa tavataan koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Lajia tavataan niin havu- kuin lehtimetsissä, mutta runsain kanta on puustoisilla soilla sekä nuorehkoissa, rikkonaisissa metsissä. Soidinpaikat sijaitsevat tyypillisesti avosoilla tai peltoaukeilla. Lajia tavataan myös yleisesti pesivänä metsäisillä meren saarilla. Teeri karttaa sulkeutuneita metsiä. Talvella teeret yöpyvät puiden alaoksien suojassa tai lumikuopissa, kiepissä.
Elintavat
Keväällä teeret hakeutuvat hyville ruoka-apajille valmistautumaan pesintään. Naaraat tarvitsevat laadukasta ravintoa saadakseen elinvoimaisen pesueen. Ravinnoksi kelpaa hyvin tupasvillan versot. Pienet poikaset ruokailevat jo pienestä pitäen itsenäisesti. Emon tehtävänä on opastaa ne vain hyville ruokapaikoille. Aluksi poikaset syövät pääasiassa selkärangattomia eläimiä, kuten perhosia ja pistiäisten toukkia. 2-3 viikon ikäisenä ravinto muuttuu kasvisperäisemmäksi: lehdet, versot, siemenet ja marjat. Poikueet hajoavat elo-syyskuussa. Nuoret kukot jäävät lähimmän soidinpaikan kukkoparveen ja naaraat levittäytyvät talvehtimisalueille. Naaraat ovat uskollisia pesimäpiirilleen, eri vuosien pesät sijaitsevat alle 200 m päässä toisistaan. Talvella teeren pääravintoa ovat koivujen urvut, mutta myös mänty, kataja ja varvut kelpaavat.
Pesintä
Teeri tulee sukukypsäksi noin vuoden ikäisenä. Koiraat kerääntyvät yhteissoitimelle esittelemään itseään naaraille, jotka valitsevat itselleen mieluisimman pariutumiskumppanin. Parisidos kestää vain parittelun ajan. Teeri on seka-avioinen eli naarailla ja varsinkin koirailla voi olla useita parittelukumppaneita. Soidin paikka sijoittuu laajahkoon avoimeen maastoon. Vanhoilla kukoilla on soidinalueella omat reviirit. Nuoret kukot pysyttelevät alueen laidoilla eivätkä osallistu soitimeen. Mitä enemmän alueella on koiraita, sitä paremmin se houkuttelee naaraita. Soidin huipentuu yleensä vapun tienoilla. Useimmat teeret parittelevat vain kerran kesässä, mutta jos pesye epäonnistuu, naaras voi paritella toistamiseen. Pesä voi sijaita hyvin erilaisissa maastoissa. Naaras munii 7-10 munaa ja haudonta kestää noin 26 vuorokautta. Heinäkuussa osa koiraista aloittelee jo syyssoidinta, joka on kiihkeimmillään syyskuussa. Teeren lisääntymismenestys riippuu ennen kaikkea poikasten selviytymisestä.
Metsästys
Vielä 1930-luvulla oli teerikannalla huippuvuodet. Säännöllinen metsäkanalintujen arviointi aloitettiin 1964, ja siitä tähän päivään teerikanta on pienentynyt ainakin puoleen. 1990- luvulla teeren luontainen 6-7 vuoden syklisyys katosi. Teeri on metsäkanalinnuista eniten pyydetty. Teeren metsästyksestä päätetään vuosittain. Kanta-arvio laaditaan riistakolmiolaskentojen perusteella ja mahdollisista rajoituksista päätetään ennen metsästyskautta.
