Talvi 2021

Talvilaskenta

Huom! Riistanhoitoyhdistyskohtainen kolmioiden lukumäärä kertoo alueelle laskettuihin keskiarvoihin vaikuttavien kolmioiden lukumäärän. Kaikki kohdassa kolmioiden määrä tarkoittaa koko riistakeskusalueella laskettujen kolmioiden kokonaismäärän. Kolmioiden aktiivisuuden näet Extranet-palvelun kartta -osiosta. Pääset kartta -osioon tästä.

Lumijälkiä päästiin laskemaan Etelä-Suomea myöten – pienten riistanisäkkäiden kannat muuttuvat jatkuvasti

Jokatalviset lumijälkilaskennat on saatettu loppuun ympäri Suomea jo 33:tta vuotta peräkkäin, vuodesta 1989 lähtien. Metsämaastoon sijoittuvat riistakolmiot sekä maatalousympäristön halki kulkevat peltokolmiot muodostavat Luonnonvarakeskuksen (Luken) seurantajärjestelmän, jolla tarkastellaan pienriistan kantojen alueellista vaihtelua ja kehitystä pitkällä tähtäimellä. Jäniksille, oravalle, ketulle, sekä pienille ja keskikokoisille näätäeläimille lumijälkilaskennat ovat maamme ainut kattava vuosittainen kannanseurantajärjestelmä. Laskenta tuottaa tietoa myös suurpetojen ja sorkkaeläinten kantojen kehityksestä, mutta näiden kantojen seurantaan Lukella on erillisiä seurantamenetelmiä.

Säältään kulunut talvi 2021 oli lähes vastakohta sitä edeltävälle talvelle 2020, joka oli mittaushistorian lämpimin. Tammiskuusta alkaen oli kovia pakkasjaksoja Keski-Eurooppaa myöten. Talvi oli kylmin moneen vuoteen ja pitkästä aikaa maan eteläosissa oli pysyvä lumikerros, joka loi hyvät puitteet lumijälkilaskentojen tekemiseen. Itä- ja Pohjois-Suomessa lunta oli jälleen paljon, mutta hanki on monin paikoin ollut niin syvä ja upottava, että se on haitannut laskentaa. Kuluvana talvena tehtiin koko maassa 648 kolmiolaskentaa, mikä on hyvin lähellä talven 2020 laskentapanostusta. Näistä laskennoista 544 oli riistakolmioita. Etelä- ja Länsi-Suomeen painottuvia peltokolmioita sen sijaan laskettiin 104, mikä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna edellisvuoteen. Peltokolmioiden lisäksi, monilla alueilla Etelä-Suomessa myös riistakolmioita on laskettu lähes kaksinkertainen määrä verrattuna talveen 2020. Metsästäjät ja muut luontoharrastajat tekevät laskennat vapaaehtoisvoimin.

Nisäkäskantamme ovat jatkuvan muutoksen alla ja kantojen kehityksissä on miltei aina alueellista vaihtelua. Lumijälkien määrät ovat myös tänä talvena seuranneet alueellisia pidempiaikaisia trendejä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Maan etelä- ja keskiosissa oravien jälkitiheydet ovat hieman pienentyneet. Pohjois-Suomessa pitkällä aikavälillä voimakkaasti taantuneen kärpän jälkimäärät ovat kasvaneet toista vuotta peräkkäin, mutta tämä johtuu kannan säännöllisen syklin nousuvaiheesta.

Valtakunnallisella tasolla ketun ja lumikon kannat ovat seurantajakson aikana taantuneet alle puoleen, metsäjäniksen ja oravan kannat noin kolmannekseen, ja kärpän kanta peräti viidennekseen. Metsäjänis taantuu enemmän etelässä, kun taas oravan, kärpän ja lumikon alamäki jyrkkenee pohjoiseen mentäessä. Mikään näitä lajeista ei kuitenkaan ole uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltuna. Näädän koko maan kanta on pysynyt vakaana, joskin laji on taantunut hieman etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Saukon kanta on kasvanut tarkastelujakson ensimmäisen vuosikymmenten aikana, mutta on noin 2005–2010 jälkeen pysynyt lähes vakaana tai näyttää jopa taantumisen merkkejä etelässä. Levinneisyydeltään eteläisen rusakon kanta on yli kymmenkertaistunut seurantajakson aikana.

Suuri kiitos kaikille laskijoille mittavasta ponnistuksesta.

Takaisin edelliselle sivulle

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi