Lumijälkilaskennat osoittavat metsien pienten riistanisäkkäiden kantojen taantuvan
Nisäkkäiden lumijälkiä on vuoden vaihteesta lähtien laskettu riistakolmioilla ja peltokolmioilla ympäri maata jo 35:ttä talvea peräkkäin. Luonnonvarakeskuksen (Luken) koordinoima kolmiolaskenta on riistanisäkkäiden seurantajärjestelmä, jolla seurataan lajien kannankehitystä ja muutoksia levinneisyydessä. Tarkasteltavana on lumijälki-indeksi, joka suhteuttaa laskettujen lumijälkien määrää laskentapanostukseen ja tuoreiden lumijälkien kertymäaikaan. Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle ja usealle näätäeläimille, lumijälkilaskenta on tärkein tai jopa ainoa valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta. Laskennan tuottama aineisto kerryttää tietoa myös esimerkiksi suurpetojen ja sorkkaeläinten kantojen kehityksestä, vaikka usealla näistä lajeista on Lukessa erillisiä lajikohtaisesti räätälöityjä seurantoja.
Laskentaolosuhteiltaan talvi 2023 oli lähes tavanomainen, vaikka tammikuusta lähtien oli normaalia lauhempaa. Lunta oli hieman keskimääräistä vähemmän maan länsiosissa, ja muualla maassa normaalisti, tai paikoin hieman enemmänkin. Etelä-Suomessa olosuhteet muuttuivat laskentakauden lopulla talvisiksi ja hyvin lumijälkilaskentaan soveltuviksi. Kolmiolaskentoja kertyikin kiitettävästi koko maasta Lounais-Suomea myöten, vaikka laskentatilanne näytti vielä helmikuun puolessavälissä huolestuttavalta.
Talven 2023 aikana koko maassa tehtiin yhteensä 739 kolmiolaskentaa, mikä on enemmän kuin viime vuonna. Näistä 640 oli metsämaastoon painottuvia riistakolmioita ja 99 Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemiin painottuvia peltokolmioita. Kolmiolaskennat tehdään metsästäjien ja muiden luontoharrastajien vapaaehtoisella panostuksella.
Pienistä riistanisäkkäistämme useat pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle tyypilliset lajit ovat taantuneet seurantajakson aikana. Metsäjäniksellä kanta on taantunut alle puoleen, oravalla ja lumikolla kolmannekseen ja kärpällä peräti kuudennekseen. Metsäjäniksellä taantuminen painottuu maan etelä- ja keskiosiin, kun se taas oravalla, lumikolla ja kärpällä voimistuu pohjoiseen mentäessä. Myös ketunjälkien tiheys on taantunut metsissä noin puoleen, mutta laji viihtyy hyvin myös maatalousmaisemissa ja lähempänä ihmistä, jossa kannan tiheys onkin suurempaa kuin metsissä. Näätäkanta on taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Saukolla kanta kasvoi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ollut vakaa. Etelä-Suomessa kanta on kuitenkin kasvanut loivasti läpi tarkastelujakson. Suurin poikkeus lajijoukossa on voimakkaasti runsastuva, levinneisyydeltään lounainen rusakko, joka viihtyy parhaiten rannikon peltomaisemissa. Rusakon lumijälki-indeksi on noin 25-kertaistunut tarkastelujakson aikana. Runsastuminen on selvästi voimakkaampaa mitä idemmäksi ja pohjoisemmaksi mennään, todennäköisesti siksi, että lounaassa alkaa olla sopivat alueet jo lajin asuttamia.
Paikallisesta vaihtelusta huolimatta useimpien tarkasteltavien pienten riistanisäkkäiden kannat myötäilevät tänäkin vuonna pitkän aikavälin trendejä. Poikkeuksina erottuvia lyhyen aikavälin kannanvaihteluja aiheuttaa tyypillisesti ravintotilanne, kuten käpysato ja myyräkannat, sekä taudit ja pedot. Metsäjäniksellä kanta on nyt koko maassa normaalia suurempi, kun tilanteen suhteuttaa pitkän aikavälin taantumiseen. Pohjoisessa kanta on kasvanut edellisvuodesta, kun taas maan etelä- ja keskiosissa kanta on pysynyt toista vuotta peräkkäin normaalia suurempana, suurin piirtein samalla tasolla kuin viime vuonna. Oravan kanta on Lappia lukuun ottamatta romahtanut koko maassa. Taantuminen oli täysin odotettavissa hyvän kuusen käpysadon siivittämän huippuvuoden 2022 jälkeen. Myös näätä on vähentynyt edellisvuodesta maan etelä- ja keskiosissa, mutta pohjoisessa runsastunut. Kainuussa, sekä eri puolilla Suomen keski- ja itäosia on myös laskettu viime vuotta huomattavasti enemmän kärpän ja lumikon lumijälkiä.
Kiitämme jälleen kaikkia vapaaehtoisia laskijoita ainutlaatuisesta ja tärkeästä työpanoksesta.