Kuluva vuosi on riistakolmioiden talvilaskennan 29. vuosi, peltokolmioilla laskenta oli järjestyksessä 19. Laskenta-aktiivisuus on kasvanut kiitettävästi ja näinä kahtena talvena kolmioita on laskettu selvästi enemmän kuin monina aikaisempina talvina. Yleensä vähälumisilla Etelä- ja Länsi-Suomen viljelysalueilla peltokolmioidenkin laskenta onnistui, ja aineistoa saatiin 130 peltokolmiolta.Edellisvuoden tapaan talvi oli tavanomaista lauhempi ja vähäluminen. Tammikuu oli vähäsateinen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tilanne muuttui helmikuun puolivälissä, jolloin lunta saatiin koko maahan. Vähälumiseksi jäi ainoastaan maan lounaisin kolkka. Koska tuossa vaiheessa laskentoja oli saatu tehtyä niukasti, laskenta-aikaa jatkettiin myös Keski- ja Etelä-Suomessa 15.3. asti.
Leuto ja vähäluminen alkutalvi oli lumijälkilaskentojen kannalta hankala. Kauden lopussa lunta saatiin aivan eteläänkin, ja lopulta laskenta onnistuttiin tekemään viime vuoden tapaan lähes 700 riistakolmiolla. Suurin osa talvilaskennan lajeista oli koko maan keskiarvojen valossa ennallaan, vaikka alueellisia muutoksia puoleen ja toiseen esiintyikin.
Metsäjäniskanta on valtakunnallisesti hieman alhaisempi kuin vuosi sitten, rusakko vaikuttaa vahvistuneen pääesiintymisalueellaan lounaassa. Oravakanta on edelleen alamaissa. Kärppä- ja lumikkokannat ovat keskimääräistä alhaisemmat ja noudattelevat myyräkantojen muutoksia. Kettukanta on lähes sama kuin vuosi sitten, vaikka alueellisia eroja löytyykin.
Riistakolmioilla tehdään tehdään enenevästi havaintoja villisian lumijäljistä. Talvella 1989 alkaneissa laskennoissa ensimmäiset havainnot kirjattiin vuonna 2009 Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa. Talvesta 2014 lähtien villisian jälkiä on nähty vuosittain Uudellamaalla Ja Kaakkois-Suomessa sekä epäsäännöllisemmin muuallakin Etelä-Suomessa. Kaakkois-Suomen korkein jälkitiheys on kuluvalta talvelta (0.7 ylitysjälkeä/10 km/vrk), mutta koska kyse on vain muutamista kymmenistä jälkihavainnoista, varsinaiseen kannanseurantaan ei lumijälkilaskennoista ole.
Lumijälkilaskentojen lopputulokseen vaikuttavat vahvasti myös itse laskennan tehokkuus, sääolot sekä saaliseläinten ja petojen keskinäiset suhteet. Muutokset edellisvuotisen laskennan tuloksiin ovat kiinnostavia, mutta erittäin tärkeää on tarkastella myös pidempiaikaisia suuntauksia, joista näkyy kunkin kannan kehityssuunta.