Talvilaskenta 2019

Talvilaskenta

Huom! Riistanhoitoyhdistyskohtainen kolmioiden lukumäärä kertoo alueelle laskettuihin keskiarvoihin vaikuttavien kolmioiden lukumäärän. Kaikki kohdassa kolmioiden määrä tarkoittaa koko riistakeskusalueella laskettujen kolmioiden kokonaismäärän. Kolmioiden aktiivisuuden näet Extranet-palvelun kartta -osiosta. Pääset kartta -osioon tästä.

Lumi- ja sääolot hankaloittivat lumijälkilaskentoja –vain pieniä muutoksia pienriistakannassa

 

Kuluneen talven lumijälkilaskentojen perusteella monen pienriistalajin jälkikeskiarvot ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna edellisvuosien tasolla. Kärpän, oravan, metsäjäniksen ja rusakon kannat ovat edellistalvea korkeammat. Ilveksen jälkiä havaittiin vähemmän kuin vuosi sitten.

Lumitilanne ei suosinut pienriistan lumijälkilaskentoja tänä talvena. Riistakolmioita onnistuttiin kiertämään vain 577 eli vähemmän kuin viitenä edellisenä talvena keskimäärin. Peltokolmiota kierrettiin ainoastaan 99.

Koska talvilaskentojen aineistokertymä ei ollut edellisvuosien luokkaa, lajikohtaisissa tarkasteluissa pitäydytään laajemmissa aluekokonaisuuksissa. Riistakeskusalueittaisissa tuloksissa on huomattava se, että erityisesti Varsinais-Suomen osalta aineisto jäi hyvin suppeaksi, minkä vuoksi sen tuloksiin on suhtauduttava suurella varauksella. Sama koskee luonnollisesti Varsinais-Suomen ja sen naapurialueiden riistanhoitoyhdistyskohtaisia tuloksia.

 

Lumiolot vaikuttavat laskentaan, kannanmuutoksia tärkeää tarkastella pidemmällä aikavälillä

 

Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta lumikerrosta. Lumen puute tai liian kova rakenne, mutta myös liian vahva syvä lumipeite voivat estää laskennan toteuttamisen. Tänä talvena lumiolosuhteet kehittyivät erikoisella tavalla. Tammikuun alkupuoli oli leuto, loppupuoli varsin kylmä. Kuun päättyessä Etelä-Suomessa oli poikkeuksellisen paljon lunta, Pohjois-Suomessa tilanne oli päinvastainen. Lunta oli tuolloin jokseenkin saman verran etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin.  Helmikuu oli pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta tavanomaista leudompi. Kuun loppuun mennessä lumitilanne oli normalisoitunut: etelässä lumipeite oli selvästi ohentunut, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomessa se oli vahvistunut 50–70 senttimetrin lukemiin. Laskennat osoittautuivat paksussa lumessa ylivoimaisen vaikeiksi erityisesti pohjoisessa.

Rusakot ovat runsastuneet Etelä-Suomessa nopeasti läpi 30-vuotisen laskentahistorian, ainoastaan kahtena vuotena 2010-luvulla rusakkokanta vaikutti vähentyneen. Metsäjänikset vähenivät tuntuvasti 1990- ja 2000-luvuilla, minkä jälkeen kannan lasku näyttäisi pysähtyneen. Kuluvan vuosikymmenen aikana jäniskanta on vaihdellut ”normaalin epäsäännöllisesti”. Oravakanta on edelleen hyvin alhaisella tasolla, vaikka tänä talvena oravia oli selvästi runsaammin kuin vuosi sitten.

Kettukanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt erityisesti Etelä-Suomessa, kuitenkin muutamien viime vuosien aikana kanta on ollut lähes ennallaan. Kärppäkanta vaihtelee suuresti ja noudattelee sen pääravinnon, myyrien kannanvaihteluja.  Näätäkanta on kokonaisuutena ollut yhtä runsas koko 30-vuotisen seurantajakson ajan, Etelä-Suomessa se on vähentynyt mutta pohjoisempana vastaavasti lievästi runsastunut.

Hirvien jälkitiheys on ollut viime vuosina melko vakaa. Etelä-Suomen jälkitiheys kuitenkin pieneni edellistalvesta, mikä voi olla merkki sekä todellisesta kannanmuutoksesta että poikkeavien lumiolojen vaikutuksesta hirvien liikkumiseen. Ongelmallisin tilanne on pienemmille hirvieläimille. Metsäkauriin jälkitiheyden vaihtelut talvesta toiseen ovat huomattavia, todennäköisesti juuri lumenpeitteen vahvuuden vaikutuksesta sen liikkumiseen. Metsäkauriskanta on kuitenkin runsastunut 30 vuoden aikana Etelä- ja Keski-Suomessa. Sama pätee valkohäntäpeuraan.

Metsästäjien urakointi lumijälkilaskennoissa on ollut jälleen kiitettävää!

 

Takaisin edelliselle sivulle

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi