Ylä-Lapin riekot 2018

Riekkokanta lähti hienoiseen nousuun parin vuoden laskun jälkeen. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tukemana. Linjoja laskettiin ennätysmäärä. Takana on jo yksitoista vuotta riekkolaskentaa kanakoirilla.

Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin rutiinilla Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus (Luke) käsittelee aineiston sekä raportoi tulokset.

Menetelmä

Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta eli havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa riekoista havaitaan yleensä kaikki parvet ja yksilöt. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta poisjääneiden riekkojen määrä. Myös laskentakaista sekä pinta-ala määräytyvät aineiston mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin tai eri olosuhteisiin. Kanta- eli tiheysarvio perustuu riekkojen todelliseen määrään maastossa ja niiden havaittavuuteen, jotka molemmat vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Parvikoon (tai poikuekoon) sekä havaittavuuden väliset riippuvuudet voidaan ottaa huomioon tarvittaessa. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä. Havaittavuuden mallintamisessa käytettiin puolinormaalijakaumaa. Kanakoiralla tehty etäisyyslaskenta on käytössä myös Ruotsissa ja Norjassa, joten se kattaa riekon asuttamat tunturialueet koko Fennoskandiassa.

Tulokset

Tänä vuonna lämpimät ja oikukkaat säätekijät tekivät laskentaolosuhteet paikka paikoin erittäin haastaviksi. Se näkyi mm. havaittavuuden jakaumassa siten, että koirat tekivät havaintoja kaksijakoisesti, kun riekkoparvia löytyi joko aivan laskentalinjan lähituntumasta tai hyvinkin kaukaa. Mutta silti laskenta onnistui ja se kuvaa erinomaisesti riekkokannan nykyistä tilaa.

Tänä vuonna laskettiin yhteensä 192 linjaa 50 eri alueella (linjan pituus n. 4 km) eli yhteensä noin 750 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Laskettuja linjoja oli siis ennätysmäärä. Riekkoparvia havaittiin 168 kappaletta, joissa oli keskimäärin 5,2 yksilöä (parvikoko: min= 1 ja max = 17 yksilöä, yhteensä 871 riekkoyksilöä). Noin puolet linjoista (95/192 linjaa) olivat tyhjiä. Viime vuonna lasketuista 171 linjasta oli tyhjiä 82 kpl. Vertailun vuoksi viime vuonna nähtiin 141 parvea, joissa oli yhteensä 470 riekkoa, kun taas huippuvuonna 2015 nähtiin yli 1500 riekkoa 152 linjalla. Huomionarvoista on, että myös korkean riekkokannan aikana noin kolmannes linjoista (47/152 lasketuista linjoista) olivat tyhjiä. Lisäksi, huonoina riekkovuosina 2008 – 2010 yli puolet linjoista oli tyhjiä. Kanakoira-aineisto on siis tästäkin näkökulmasta edustava, joka on tärkeä edellytys sovellettaessa laskentatuloksia koko Tunturi – Lapin riekkoelinympäristöihin. Tosin tämä haastaa laskijat laskemaan myös linjoja, joissa riekkoja havaitaan harvoin.

Ylä-Lapin riekkokanta lähti varovaiseen nousuun kahden vuoden laskukauden jälkeen (Taulukko 1 ja Kuva 1), jota selittää kuluneen kesän kohtuullisen hyvä poikastuotto ja riekkokannan kasvu erityisesti Utsjoella. Tosin riekkohavaintoja ei ollut kovin runsaasti, mutta riekkoparven keskimääräinen koko oli nyt selvästi suurempi kuin viime vuonna. Poikueet olivat siis paikka paikoin suuria, vaikka niitä nähtiin suhteellisen harvassa. Kasvavassa riekkokannassa saattaa olla runsaasti alueellista vaihtelua, vaikka kuntien väliset erot eivät ole suuria. Tämä johtunee siitä, että viime kevään emokanta oli todennäköisesti hyvin harva ja alueellisesti vaihteleva, pesintämenestys todennäköisesti myös vaihtelevaa. Lisäksi laskentaan asti säilyneet poikueet saattoivat myös kasautua niille mieluisille paikoille. Myös poikastuottoa selittävissä tekijöissä, kuten säässä ja pienpetokannoissa voi olla alueellista vaihtelua, vaikka kuiva ja lämmin sää todennäköisesti suosi kuluvaa lisääntymiskautta. Toisaalta, vuoden 2011 rivakasta kasvusta jäätiin aika kauas. Tuolloin poikastuotto oli huipussaan.

Taulukossa on esitetty riekkokannan tiheysarviot ja niiden 95 % luottamusvälit koko Ylä-Lapille ja vertailuksi riistakolmiolaskennan vastaavat arvot Inarin ja Enontekiön riistakolmioista. Muistettakoon, että alueen kolmiolinjat sijoittuvat pääosin metsäalueille, mistä syystä riekkotiheys on selvästi alhaisempi kuin avomaastoissa. Lisäksi Utsjoella ei ole riistakolmiolinjoja.

Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) ja riistakolmiolaskennan vastaavat arvot (lintuja/km² ja poikasosuus) vuosina 2008–2018.

Koiralaskennat Riistakolmiot
Tiheys 95 % lv Poikas- Tiheys Poikas-
  Vuosi Yks./km² Yks./km² osuus (%) Yks./km² osuus (%)
2008 2,5 1,6–3,8 35 1,6 56
2009 3,3 2,1–5,2 60 1,7 77
2010 2,3 1,4–3,8 62 2,0 61
2011 11,3  7,8–15,2 80 8,2 67
2012 5,2 3,6-7,4 59 1,4 39
2013 8,1 6,1-10,7 72 2,7 34
2014 11,7   8,6-16,0 72   2,9   70  
2015 21,5   16,7-27,7 77   2,0   46  
2016 6,1   4,7-7,9 60   1,9   50  
2017 4,5   3,1-6,4 63   1,7   61  
2018 6,7   4,9-8,8 75   2,2   78

 

ylä-lapinriekot2018

Kuva 1. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008 – 2018. Keskitiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2) koko Ylä-Lappiin. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008 – 2018, joka on noin 7,6 riekkoa/km2.

Tänä vuonna riekkokanta kasvoi eniten Utsjoella, jossa riekkotiheys oli noin 8 – 9 riekkoa/km2 (8.7 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 5.1 – 13.1), jolloin parvikoko oli 5.4 yksilöä/parvi. Viime vuonna Utsjoella riekkotiheys oli vain noin 3 riekkoa/km2 (3.3 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 1.9 – 5.6), jolloin parvikoko oli keskimäärin vain 2,3 yksilöä/parvi.

Enontekiöllä riekkokanta oli noin 6 riekkoa/km2 (6.2 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 3.4 – 9.6), jolloin keskimääräinen parvikoko oli noin 4.2 yksilöä parvessa. Viime vuonna kanta oli Enontekiöllä kutakuinkin samanlainen (5.9 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 3.5 – 9.7, parven keskikoko 3.2 yksilöä parvessa).

Inarissa riekon runsaus hiukan nousi, kun siellä riekkoja oli 6 riekkoa/km2 (6.0 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 3.6 – 9.1) parvikoko keskimäärin 6 riekkoa parvessa. Viime vuonna Inarin riekkokanta oli noin 4 riekkoa/km2 (4.2 riekkoa/km2, 95 % luottamusvälit: 2.7 – 6.6, parvikoko keskimäärin 3.3 riekkoa).

Antti Paasivaara ja Pekka Helle
Luonnonvarakeskus
Rakentajantie 3, PL 413

Takaisin edelliselle sivulle

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi