Ylä-Lapin riekot 2020

Koko tunturialueen riekkokanta pysyi kutakuinkin keskimääräisellä tasolla, mutta alueelliset erot kääntyivät totutusta toisin päin: Utsjoella riekkokanta taantui viime vuodesta yli puolella, mutta muualla Ylä-Lapissa oltiin viime vuoden ja keskimääräisen riekkokannan tuntumassa. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat jo kolmannentoista kerran Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tukemana.

Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin rutiinilla Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus. Luonnonvarakeskus (Luke) käsittelee aineiston ja raportoi tulokset.

Menetelmä

Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta ja sen myötä havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa riekoista havaitaan yleensä lähes kaikki parvet ja yksilöt. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta mukaan tulevien sekä poisjääneiden riekkojen määrä suhteessa etäisyyteen laskentalinjasta kun oletetaan, että laskentalinjalta kaikki riekot nähdään. Myös laskentakaista sekä pinta-ala määräytyvät aineiston mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja eri olosuhteisiin.

Kanta- eli tiheysarvio perustuu kohdattujen riekkoparvien määrään, keskimääräiseen parvikokoon ja niiden havaittavuuteen, jotka kaikki vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat todennäköisesti vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Parvikoon sekä havaittavuuden väliset riippuvuudet otetaan tarvittaessa huomioon. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä. Havaittavuuden mallintamisessa käytettiin puolinormaalijakaumaa. Aineiston tuottamalla havaittavuusmallilla määritetään laskentakaistan leveys, jonka sisään havainnot suhteutetaan. Kanakoiralla tehty etäisyyslaskenta on käytössä myös Ruotsissa ja Norjassa, joten se kattaa riekon asuttamat tunturialueet koko Fennoskandiassa. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin Distance 6.0 ohjelmalla (Thomas, L. ym. 2009. Distance 6.0. Research Unit for Wildlife Population Assessment, University of St. Andrews, UK. http://www.ruwpa.st-and.ac.uk/distance/)

Tulokset

Tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat vaihtelevia, koska osin laskentaa vaikeuttivat helteet ja sateet. Se toi havaittavuusmalliin omat erityispiirteensä siten, että havainnot keskittyivät enimmäkseen keskilinjan tuntumaan. Lisäksi, tänä vuonna saatiin monia havaintoja aivan pienistä poikasista, joita oli vaikea saada lentoon laskettavaksi. Toisinaan myös aikuiset käyttäytyivät kuten poikueelliset vanhemmat, mutta poikasia ei saatu ollenkaan esiin. Pesintä on siis ainakin osin siirtynyt epätavallisen myöhään tai laajalle aikajaksolle, jolloin osa poikueista on ollut laskennan aikana hyvin nuoria. Myös normaalisti kehittyneitä poikueita toki nähtiin, mutta kovin nuorten ja huonosti lentävien poikueiden havaittavuus on todennäköisesti heikompaa kuin normaalin ajoituksen mukaan kehittyneiden poikueiden. Tämä saattaa johtaa tänä vuonna hienoiseen riekkokannan aliarvioimiseen ja tätä harhaa ei pysty tilastollisesti korjaamaan. Toisaalta, myös pelkkien aikuisparvien ja yksittäisten aikuisten riekkojen havainnot erityisesti Utsjoella tukee näkemystä, että alueelliset erot riekkokannassa eivät ole pelkästään havaittavuudesta johtuvia eroja, vaan poikuetappioita todella esiintyi. Vuodet ja alueet eivät siis ole veljeksiä tässäkään kohtaa.

Tänä vuonna havaittavuusmallin tuottama ns. tehokas laskentakaista oli 59 metriä eli pääosa riekoista havaittiin linjan molemmin puolin yhteensä 118 metriä leveältä kaistalta. Tehokkaan laskentakaistan leveys kuvaa hyvin kunkin vuoden laskentaolosuhteita ja se on koko aineistossa keskimäärin 70 metriä (vaihteluväli 51 – 91 metriä). Hankalissa olosuhteissa laskentakaista yleensä kapeutuu ja se näkyi tämän vuoden laskennoissa hyvin.

Tänä vuonna laskettiin yhteensä 173 linjaa (linjan pituus noin 4 km) eli yhteensä noin 700 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Riekkoparvia havaittiin 187 kappaletta, joissa oli keskimäärin 3,3 yksilöä (parvikoko: vaihteluväli 1 – 31 yksilöä, yhteensä 625 riekkoyksilöä). Tänä vuonna 42 % linjoista oli tyhjiä, kun taas viime vuonna lasketuista 185 linjasta 40 % oli tyhjiä. Vertailun vuoksi alhaisen riekkokannan laskennassa vuonna 2017 nähtiin 141 parvea, joissa oli yhteensä 470 riekkoa, kun taas huippuvuonna 2015 nähtiin yli 1500 riekkoa 152 linjalla. Huomionarvoista on, että myös korkean riekkokannan aikana noin kolmannes linjoista (47/152 lasketuista linjoista) olivat tyhjiä. Lisäksi, huonoina riekkovuosina 2008 – 2010 yli puolet linjoista oli tyhjiä. Kanakoira-aineisto on siis tästäkin näkökulmasta edustava, koska kannan noustessa lintuja nähdään myös sellaisilla linjoilla, joissa muuten on usein tyhjää. Tämä on tärkeä edellytys sovellettaessa laskentatuloksia kaikkiin mahdollisiin Ylä-Lapin avoimiin riekkoelinympäristöihin. Tosin tämä haastaa laskijat laskemaan myös linjoja, joissa riekkoja havaitaan harvakseltaan.

Kokonaiskanta on tänä vuonna lähellä koko kanakoiralaskentajakson pitkäaikaista keskiarvoa (Taulukko 1 ja Kuva 1), mutta runsauksissa on alueellisia eroja. Nykyistä kantaa selittää kuluneen kesän poikastuotto, joka oli Utsjoella heikkoa, mutta muualla normaalia keskitasoa. Utsjoella iälleen tunnistetuista riekkoparvista vain noin 39 % oli poikasia, kun taas Enontekiöllä ja Inarissa vastaavat poikasosuudet olivat 65 % ja 64 %. Poikasosuuksiin täytyy kuitenkin suhtautua suuntaa antavina, koska hyvin kehittyneiden poikasten erottaminen aikuisista voi olla vaikeaa, mikä voi hiukan heilauttaa poikasosuuksia puoleen tai toiseen. Lisäksi, aivan nuoria poikasia oli vaikea saada lentoon laskettaviksi ja isojen riekkoparvien määrittäminen iälleen on todella haastavaa nopeassa tilanteessa. Poikastuoton vaihtelua kuvaa myös parvikoon vaihtelu (ks. alla), koska lisääntymisen onnistuessa parvikoko kasvaa huonoihin vuosiin verrattuna. Huonoina vuosina nähdään enimmäkseen pieniä, enimmäkseen aikuisista koostuvia parvia tai yksittäisiä aikuisia. Utsjoella keskimääräinen parvikoko oli vain noin puolet Inarin ja Enontekiön parvikoosta. Utsjoen heikkoa poikastuottoa saattaa selittää, että kevät viivästyi ja kesä-heinäkuun vaihteessa oli kylmä sääjakso. Vuosien 2011 ja 2015 rivakasta kasvusta jäätiin siis vielä aika kauas. Kasvu edellyttää munapesyeiden ja poikasten hyvää eloonjäävyyttä laajoilla alueilla ja toisinaan myös muutamana vuotena peräkkäin.

Taulukossa (1) on esitetty riekkokannan tiheysarviot ja niiden 95 % luottamusvälit koko Ylä-Lapille ja vertailuksi riistakolmiolaskennan vastaava keskiarvo kaikista Utsjoen, Inarin ja Enontekiön riistakolmioista (ks. teksti alla ja https://www.riistakolmiot.fi/raportit/riekko-2020/). Riistakolmiot sijoittuvat pääasiassa metsäalueille ja niissä ei käytetä apuna koiria. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota Utsjoen riistakolmiolaskentojen tuloksiin, koska siellä on laskettu vain kaksi kolmiota tänä vuonna ja viime vuonna kolme. Aikaisemmin Utsjoen kolmiota on laskettu vuonna 2013. Tämän vuoden kahdessa kolmiossa nähtiin riekkoja siten, että Utsjoen tiheydeksi muodostui 15,3 ja poikasosuus 64 % (ks. https://www.riistakolmiot.fi/raportit/riekko-2020/). Utsjoen laskentatulokseen on suhtauduttava suurella varauksella, koska aineisto on pienen otannan vuoksi altis sattuman vaihteluille. Näin pieni otos ei ole välttämättä riittävän edustava otos yleistettäväksi koko Utsjoen laajoihin riekkoalueisiin, mutta sen tuottama tiheysarvio saa suhteellisesti saman painoarvon kuin suuremmat ja siten edustavammat otokset. Inarissa ja Enontekiöllä on laskettu huomattavasti enemmän riistakolmioita kuin Utsjoella (ks. https://www.riistakolmiot.fi/raportit/riekko-2020/). Sen vuoksi Taulukossa (1) oleva riistakolmiotuloksiin perustuva koko Ylä-Lapin tiheysarvio ja poikasosuus on laskettu kuntakohtaisten riistakolmioiden lukumäärillä painotettuna keskiarvona. Tämä menetelmä tuottaa saman arvion kun kaikki Ylä-Lapin kolmioaineiston havainnot yhdistettäisiin yhtä tiheysarviota varten. Taulukon (1) vuoden 2019 riistakolmiotulokset muutettiin vastaamaan tämän vuoden laskentamenetelmää, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia.

 

Taulukko 1. Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) ja riistakolmiolaskennan vastaavat arvot (lintuja/km² ja poikasosuus) vuosina 2008–2020.

Taulukko 1. Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) ja riistakolmiolaskennan vastaavat arvot (lintuja/km² ja poikasosuus) vuosina 2008–2020.

 

Kuva 1. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008 - 2020. Arvioitu kannantiheys (riekkoa/km2) koskee koko Ylä-Lappia. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008-2019, joka on noin 7,5 riekkoa/km2.

Kuva 1. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008 – 2020. Arvioitu kannantiheys (riekkoa/km2) koskee koko Ylä-Lappia. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008-2019, joka on noin 7,5 riekkoa/km2.

 

Riekkokannan vaihtelu on ollut vuodesta 2008 lähtien Ylä-Lapin kunnissa enimmäkseen yhtäaikaista, mutta aivan viimeisenä parina vuotena Utsjoen kanta on vaihdellut muista poiketen (Kuva 2). Riekkokanta laski Utsjoella, jossa riekkotiheys oli 3,7 riekkoa/km² (95 % luottamusvälit: 2,6–5,3 ja n = 63 linjaa) ja parvikoko oli 2,1 yksilöä/parvi (n = 64 parvea). Viime vuonna Utsjoella riekkotiheys oli 11,3 riekkoa/km² ja parvikoko 5,4 yksilöä/parvi, joten Utsjoella on riekkokanta taantunut samalle alhaiselle tasolle kuin vuonna 2017 ja se koostuu enimmäkseen viime talven yli säilyneistä aikuisista linnuista.

Enontekiöllä riekkokanta on pysynyt kutakuinkin vakaana ja hienoisessa nousussa jo neljänä vuotena (Kuva 2). Kuluvan alkusyksyn riekkokanta oli 8,3 riekkoa/km² (95 % luottamusvälit: 5,0–13,7 ja n = 48 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 4,0 yksilöä parvessa (n = 50 parvea). Viime vuonna Enontekiön riekkokanta oli 6,6 riekkoa/km² ja keskimääräinen parvikoko oli 4,8 yksilöä parvessa.

Samoin Inarissa runsaus on pysynyt vakaana tai jopa hieman runsastunut parin viime vuoden aikana, kun siellä riekkokanta on 7,5 riekkoa/km² (95 % luottamusvälit: 5,0–11.2 ja n = 62 linjaa) parvikoko keskimäärin 4,0 riekkoa parvessa (n = 73 parvea). Viime vuonna Inarissa runsaus oli 5,6 riekkoa/km² ja parvikoko keskimäärin 4,3 riekkoa parvessa.

 

Kuva 2. Riekkokannan vaihtelu kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin kolmessa kunnassa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa vuosina 2008 - 2020. Tiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2).

Kuva 2. Riekkokannan vaihtelu kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin kolmessa kunnassa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa vuosina 2008 – 2020. Tiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2).

 

Luonnonvarakeskus kiittää kaikkia laskentaan osallistuneita erittäin tärkeästä työstä Ylä-Lapin riekkokannan hyväksi.

Antti Paasivaara, Andreas Lindén ja Katja Ikonen

Luonnonvarakeskus, Paavo Havaksentie 3, 90014 Oulun yliopisto

Takaisin edelliselle sivulle

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi