Ylä-Lapin riekot 2021

Koko tunturialueen riekkokanta pysyi vakaana ja keskimääräisellä tasolla jo neljättä vuotta. Runsauksissa ei ollut eroja Ylä-Lapin kuntien (Enontekiö, Utsjoki ja Inari) välillä. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat jo neljännentoista kerran Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tukemana.

Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin rutiinilla Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus. Luonnonvarakeskus (Luke) käsittelee aineiston ja raportoi tulokset.

Menetelmä

Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta ja sen myötä havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa riekoista havaitaan yleensä lähes kaikki parvet ja yksilöt. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta mukaan tulevien sekä poisjääneiden riekkojen määrä suhteessa etäisyyteen laskentalinjasta, kun oletetaan, että laskentalinjalta kaikki riekot nähdään. Myös laskentakaista sekä pinta-ala määräytyvät aineiston mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja eri olosuhteisiin.

Kanta- eli tiheysarvio perustuu kohdattujen riekkoparvien määrään, keskimääräiseen parvikokoon ja niiden havaittavuuteen, jotka kaikki vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat todennäköisesti vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Parvikoon sekä havaittavuuden väliset riippuvuudet otetaan tarvittaessa huomioon. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä. Havaittavuuden mallintamisessa käytettiin puolinormaalijakaumaa. Aineiston tuottamalla havaittavuusmallilla määritetään laskentakaistan leveys, jonka sisään havainnot suhteutetaan. Kanakoiralla tehty etäisyyslaskenta on käytössä myös Ruotsissa ja Norjassa, joten se kattaa riekon asuttamat tunturialueet koko Fennoskandiassa. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin ohjelmalla Distance 7.2 (Thomas, L. ym. 2009. Distance 6.0. Research Unit for Wildlife Population Assessment, University of St. Andrews, UK. http://www.ruwpa.st-and.ac.uk/distance/)

Tulokset

Myös tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat vaihtelevia. Laskentaa vaikeuttivat niin helteet, kuivuus kuin myös rankkasateet. Kuitenkin tänä vuonna havaittavuusmallin tuottama ns. tehokas laskentakaista oli noin 70 metriä eli pääosa riekoista havaittiin linjan molemmin puolin yhteensä 140 metriä leveältä kaistalta. Tehokkaan laskentakaistan leveys kuvaa kunkin vuoden laskentaolosuhteita ja se on koko aineistossa keskimäärin 70 metriä (vaihteluväli 51–91 metriä). Hankalissa olosuhteissa laskentakaista yleensä kapeutuu ja hyvissä levenee, joten tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat pääosin kelvollisia.

Tänä vuonna laskettiin yhteensä 197 linjaa (linjan pituus noin 4 km) eli yhteensä noin 795 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin 48 eri neljän linjan linjastolla. Riekkoparvia havaittiin 165 kappaletta, joissa oli keskimäärin 4,8 yksilöä (parvikoon vaihteluväli 1–15 yksilöä, yhteensä 794 riekkoyksilöä). Tänä vuonna 47 % linjoista oli tyhjiä, kun taas viime vuonna lasketuista linjasta 42 % oli tyhjiä. Vertailun vuoksi alhaisen riekkokannan laskennassa vuonna 2017 nähtiin 141 parvea, joissa oli yhteensä 470 riekkoa, kun taas huippuvuonna 2015 nähtiin 261 parvea, joissa oli yli 1500 riekkoa. Huomionarvoista on, että myös korkean riekkokannan aikana vuonna 2015 noin kolmannes linjoista (47/152 lasketuista linjoista) olivat tyhjiä. Lisäksi huonoina riekkovuosina 2008–2010 yli puolet linjoista oli tyhjiä. Kanakoira-aineisto on siis tästäkin näkökulmasta edustava, koska kannan noustessa lintuja nähdään myös sellaisilla linjoilla, joissa muuten on usein tyhjää. Tämä on tärkeä edellytys sovellettaessa laskentatuloksia kaikkiin mahdollisiin Ylä-Lapin avoimiin riekkoelinympäristöihin. Tosin tämä haastaa laskijat laskemaan myös linjoja, joissa riekkoja havaitaan harvakseltaan.

Riekkokannat

Kokonaiskanta oli tänä vuonna lähellä koko kanakoiralaskentajakson pitkäaikaista keskiarvoa (Taulukko 1 ja Kuva 1), eikä runsauksissa ollut alueellisia eroja. Nykyistä kantaa selittää kuluneen kesän poikastuotto, joka oli kauttaaltaan hieman keskitasoa parempaa ollen noin 70 % tuntumassa kaikissa kunnissa (poikasosuuden pitkäaikainen keskiarvo on noin 65 %. Poikastuoton vaihtelua kuvaa myös parvikoon vaihtelu (ks. alla), koska lisääntymisen onnistuessa parvikoko kasvaa huonoihin vuosiin verrattuna. Huonoina vuosina nähdään pieniä, enimmäkseen aikuisista koostuvia parvia tai yksittäisiä aikuisia, mutta tänä vuonna nähtiin suurempia poikueita kuin edellisenä vuonna erityisesti Utsjoella.

Taulukossa (1) on esitetty riekkokannan tiheysarviot ja niiden 95 % luottamusvälit koko Ylä-Lapille

Taulukko 1. Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) vuosina 2008–2021.

Koko tunturialueen riekkokanta pysyi vakaana ja keskimääräisellä tasolla jo neljättä vuotta. Runsauksissa ei ollut eroja Ylä-Lapin kuntien (Enontekiö, Utsjoki ja Inari) välillä. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat jo neljännentoista kerran Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tukemana.
Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin rutiinilla Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus. Luonnonvarakeskus (Luke) käsittelee aineiston ja raportoi tulokset.
Menetelmä
Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta ja sen myötä havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa riekoista havaitaan yleensä lähes kaikki parvet ja yksilöt. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta mukaan tulevien sekä poisjääneiden riekkojen määrä suhteessa etäisyyteen laskentalinjasta, kun oletetaan, että laskentalinjalta kaikki riekot nähdään. Myös laskentakaista sekä pinta-ala määräytyvät aineiston mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja eri olosuhteisiin.
Kanta- eli tiheysarvio perustuu kohdattujen riekkoparvien määrään, keskimääräiseen parvikokoon ja niiden havaittavuuteen, jotka kaikki vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat todennäköisesti vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Parvikoon sekä havaittavuuden väliset riippuvuudet otetaan tarvittaessa huomioon. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä. Havaittavuuden mallintamisessa käytettiin puolinormaalijakaumaa. Aineiston tuottamalla havaittavuusmallilla määritetään laskentakaistan leveys, jonka sisään havainnot suhteutetaan. Kanakoiralla tehty etäisyyslaskenta on käytössä myös Ruotsissa ja Norjassa, joten se kattaa riekon asuttamat tunturialueet koko Fennoskandiassa. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin ohjelmalla Distance 7.2 (Thomas, L. ym. 2009. Distance 6.0. Research Unit for Wildlife Population Assessment, University of St. Andrews, UK. http://www.ruwpa.st-and.ac.uk/distance/)
Tulokset
Myös tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat vaihtelevia. Laskentaa vaikeuttivat niin helteet, kuivuus kuin myös rankkasateet. Kuitenkin tänä vuonna havaittavuusmallin tuottama ns. tehokas laskentakaista oli noin 70 metriä eli pääosa riekoista havaittiin linjan molemmin puolin yhteensä 140 metriä leveältä kaistalta. Tehokkaan laskentakaistan leveys kuvaa kunkin vuoden laskentaolosuhteita ja se on koko aineistossa keskimäärin 70 metriä (vaihteluväli 51–91 metriä). Hankalissa olosuhteissa laskentakaista yleensä kapeutuu ja hyvissä levenee, joten tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat pääosin kelvollisia.
Tänä vuonna laskettiin yhteensä 197 linjaa (linjan pituus noin 4 km) eli yhteensä noin 795 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin 48 eri neljän linjan linjastolla. Riekkoparvia havaittiin 165 kappaletta, joissa oli keskimäärin 4,8 yksilöä (parvikoon vaihteluväli 1–15 yksilöä, yhteensä 794 riekkoyksilöä). Tänä vuonna 47 % linjoista oli tyhjiä, kun taas viime vuonna lasketuista linjasta 42 % oli tyhjiä. Vertailun vuoksi alhaisen riekkokannan laskennassa vuonna 2017 nähtiin 141 parvea, joissa oli yhteensä 470 riekkoa, kun taas huippuvuonna 2015 nähtiin 261 parvea, joissa oli yli 1500 riekkoa. Huomionarvoista on, että myös korkean riekkokannan aikana vuonna 2015 noin kolmannes linjoista (47/152 lasketuista linjoista) olivat tyhjiä. Lisäksi huonoina riekkovuosina 2008–2010 yli puolet linjoista oli tyhjiä. Kanakoira-aineisto on siis tästäkin näkökulmasta edustava, koska kannan noustessa lintuja nähdään myös sellaisilla linjoilla, joissa muuten on usein tyhjää. Tämä on tärkeä edellytys sovellettaessa laskentatuloksia kaikkiin mahdollisiin Ylä-Lapin avoimiin riekkoelinympäristöihin. Tosin tämä haastaa laskijat laskemaan myös linjoja, joissa riekkoja havaitaan harvakseltaan.
Riekkokannat
Kokonaiskanta oli tänä vuonna lähellä koko kanakoiralaskentajakson pitkäaikaista keskiarvoa (Taulukko 1 ja Kuva 1), eikä runsauksissa ollut alueellisia eroja. Nykyistä kantaa selittää kuluneen kesän poikastuotto, joka oli kauttaaltaan hieman keskitasoa parempaa ollen noin 70 % tuntumassa kaikissa kunnissa (poikasosuuden pitkäaikainen keskiarvo on noin 65 %. Poikastuoton vaihtelua kuvaa myös parvikoon vaihtelu (ks. alla), koska lisääntymisen onnistuessa parvikoko kasvaa huonoihin vuosiin verrattuna. Huonoina vuosina nähdään pieniä, enimmäkseen aikuisista koostuvia parvia tai yksittäisiä aikuisia, mutta tänä vuonna nähtiin suurempia poikueita kuin edellisenä vuonna erityisesti Utsjoella.
Taulukossa (1) on esitetty riekkokannan tiheysarviot ja niiden 95 % luottamusvälit koko Ylä-Lapille

Taulukko 1. Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) vuosina 2008–2021.

 

Kuva 1. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008–2021. Arvioitu kannantiheys (riekkoa/km2) koskee koko Ylä-Lappia. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008–2020, joka on noin 7,5 riekkoa/km2.

Riekkokanta koheni Utsjoella hiukan viime vuodesta ollen noin 6,8 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 4,5–10,2 ja n = 71 linjaa, kuva 2) ja keskimääräinen parvikoko oli 5,2 yksilöä/parvi (n = 53 parvea). Viime vuonna Utsjoen riekkotiheys oli 3,7 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 2,6–5,3 ja n = 63 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 2,1 yksilöä/parvi (n = 64 parvea).

Enontekiöllä riekkokanta on pysynyt kutakuinkin vakaana jo viidettä vuotta (Kuva 2). Kuluvan alkusyksyn riekkokanta oli 7,1 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,3–10,4 ja n = 56 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 4,7 yksilöä parvessa (n = 49 parvea). Viime vuonna Enontekiön tiheys oli 8,3 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,0–13,7 ja n = 48 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 4,0 yksilöä parvessa (n = 50 parvea).

Samoin Inarissa riekkokanta on pysynyt vakaana ollen 7,4 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,3–10,4 ja n = 62 linjaa) ja parvikoko keskimäärin 4,6 riekkoa parvessa (n = 63 parvea). Viime vuonna Inarin riekkokanta oli 7,5 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,0–11,2 ja n = 62 linjaa) parvikoko keskimäärin 4,0 riekkoa parvessa (n = 73 parvea).

 

Kuva 2. Riekkokannan vaihtelu kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin kolmessa kunnassa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa vuosina 2008–2021. Tiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2).

Luonnonvarakeskus kiittää kaikkia laskentaan osallistuneita erittäin tärkeästä työstä Ylä-Lapin riekkokannan hyväksi.

Antti Paasivaara
Luonnonvarakeskus, Paavo Havaksentie 3, 90014 Oulun yliopisto

Takaisin edelliselle sivulle

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi