Koko tunturialueen riekkokanta kasvoi jonkin verran. Riekko runsastui erityisesti Utsjoella ja Inarissa, mutta kasvua oli myös Enontekiöllä. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat jo 15. kerran yhteistyössä Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin rutiinilla Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus. Luonnonvarakeskus (Luke) analysoi aineiston ja raportoi tulokset.
Menetelmä
Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta ja sen myötä havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa riekoista havaitaan yleensä lähes kaikki parvet ja yksilöt. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta mukaan tulevien sekä poisjääneiden riekkojen määrä suhteessa etäisyyteen laskentalinjasta, kun oletetaan, että laskentalinjalta kaikki riekot nähdään. Myös laskentakaista sekä pinta-ala määräytyvät aineiston mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja eri olosuhteisiin.
Kanta- eli tiheysarvio perustuu kohdattujen riekkoparvien määrään, keskimääräiseen parvikokoon ja niiden havaittavuuteen, jotka kaikki vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat todennäköisesti vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Parvikoon sekä havaittavuuden väliset riippuvuudet otetaan tarvittaessa huomioon. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä. Havaittavuuden mallintamisessa käytettiin puolinormaalijakaumaa. Havaittavuusmallilla määritetään laskentakaistan leveys, johon havainnot suhteutetaan. Kanakoiralla tehty etäisyyslaskenta on käytössä myös Ruotsissa ja Norjassa, joten se kattaa riekon asuttamat tunturialueet koko Fennoskandiassa. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin ohjelmalla Distance 7.2 (Thomas, L. ym. 2009. Distance 6.0. Research Unit for Wildlife Population Assessment, University of St. Andrews, UK. http://www.ruwpa.st-and.ac.uk/distance/). Tänä vuonna käytettiin laskennan apuna sähköistä järjestelmää, joka on yhdessä Norjan riekkolaskennan kanssa yhteiskäytössä (ks. https://honsefugl.nina.no/Innsyn).
Tulokset
Myös tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat jonkin verran vaihtelevia. Laskentaa vaikeuttivat helteinen sää. Myös aineistossa esiintyi melko paljon havaintoja kaukaa laskentalinjasta, ja havaittavuusmallin laskemiseen oli poistettava muutamia poikkeavan kaukaisia havaintoja. Aineiston tuottama ns. tehokas laskentakaista oli noin 63 metriä eli suurin osa riekoista havaittiin linjan molemmin puolin yhteensä 126 metriä leveältä kaistalta. Tehokkaan laskentakaistan leveys kuvaa kunkin vuoden laskentaolosuhteita ja se on koko aineistossa keskimäärin noin 70 metriä (vaihteluväli 51–91 metriä). Hankalissa olosuhteissa laskentakaista yleensä kapeutuu ja hyvissä levenee, joten tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat pääosin kelvollisia.
Tänä vuonna laskettiin yhteensä 180 linjaa (linjan pituus noin 4 km) eli yhteensä noin 689 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin 45 eri alueen linjastoilla. Riekkoparvia havaittiin 274 kappaletta, joissa oli keskimäärin 4,3 yksilöä (parvikoon vaihteluväli 1–15 yksilöä, yhteensä 1174 riekkoyksilöä). Tänä vuonna 35 % linjoista oli tyhjiä, kun taas viime vuonna lasketuista linjasta 47 % oli tyhjiä. Vertailun vuoksi alhaisen riekkokannan laskennassa vuonna 2017 nähtiin 141 parvea, joissa oli yhteensä 470 riekkoa, kun taas huippuvuonna 2015 nähtiin 261 parvea, joissa oli yli 1500 riekkoa. Huomionarvoista on, että myös korkean riekkokannan aikana vuonna 2015 vain noin kolmannes linjoista (47/152 lasketuista linjoista) olivat tyhjiä. Lisäksi huonoina riekkovuosina 2008–2010 yli puolet linjoista oli tyhjiä. Kanakoira-aineisto on siis tästäkin näkökulmasta edustava, koska kannan noustessa lintuja nähdään myös sellaisilla linjoilla, joissa muuten on usein tyhjää. Tämä on tärkeä edellytys sovellettaessa laskentatuloksia kaikkiin mahdollisiin Ylä-Lapin avoimiin riekkoelinympäristöihin. Tosin tämä haastaa laskijat laskemaan myös linjoja, joissa riekkoja havaitaan harvakseltaan.
Riekkokannat
Kokonaiskanta oli tänä vuonna kanakoiralaskentajakson pitkäaikaista keskiarvoa runsaampi (Taulukko 1 ja Kuvaaja 1), eikä runsauksissa ollut suuria alueellisia eroja. Nykyistä kantaa selittää menneen talven hyvä selviytyminen ja kuluvan kesän poikastuotto, joka oli kauttaaltaan keskitasoa ollen koko Ylä-Lapissa noin 67 % tuntumassa kaikissa kunnissa (Taulukko 1). Poikasosuuden pitkäaikainen keskiarvo on noin 65 %). Poikastuoton vaihtelua kuvaa myös parvikoon vaihtelu (ks. alla), koska lisääntymisen onnistuessa parvikoko kasvaa huonoihin vuosiin verrattuna. Huonoina vuosina nähdään pieniä, enimmäkseen aikuisista koostuvia parvia tai yksittäisiä aikuisia, mutta tänä vuonna nähtiin suurempia poikueita kuin edellisenä vuonna, erityisesti Utsjoella.
Taulukko 1. Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km², 95 % luottamusvälit ja poikasosuus) vuosina 2008–2022.
Kuvaaja 1. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008–2022. Arvioitu kannantiheys (riekkoa/km2) koskee koko Ylä-Lappia. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty katkoviivalla koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo, joka on noin 7,5 riekkoa/km2.
Riekkokanta koheni Utsjoella viime vuodesta ollen noin 13,3 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 9,0–19,9 ja n = 64 linjaa, Kuvaaja 2) ja keskimääräinen parvikoko oli 4,4 yksilöä/parvi (n = 114 parvea). Viime vuonna Utsjoen riekkotiheys oli 6,8 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 4,5–10,2 ja n = 71 linjaa, Kuvaaja 2) ja keskimääräinen parvikoko oli 5,2 yksilöä/parvi (n = 53 parvea)
Enontekiöllä riekkokanta koheni jonkin verran (Kuvaaja 2). Kuluvan alkusyksyn riekkokanta oli 9,6 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 6,5–14,2 ja n = 52 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 3,8 yksilöä parvessa (n = 67 parvea). Viime vuonna tiheys oli 7,1 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,3–10,4 ja n = 56 linjaa) ja keskimääräinen parvikoko oli 4,7 yksilöä parvessa (n = 49 parvea).
Samoin Inarissa riekkokanta runsastui ja oli nyt 13,0 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 8,8–19,4 ja n = 6 linjaa) ja parvikoko keskimäärin 4,5 riekkoa parvessa (n = 93 parvea). Viime vuonna Inarin riekkokanta oli 7,4 riekkoa/km2 (95 % luottamusvälit: 5,3–10,4 ja n = 62 linjaa).
Kuvaaja 2. Riekkokannan vaihtelu kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin kolmessa kunnassa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa vuosina 2008–2022. Tiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2).
Luonnonvarakeskus kiittää kaikkia laskentaan osallistuneita erittäin tärkeästä työstä Ylä-Lapin riekkokannan hyväksi.
Antti Paasivaara
Luonnonvarakeskus, Paavo Havaksentie 3, 90014 Oulun yliopisto