Kesälaskennan tunnusluvut

Tunnuslukujen laskutapa riistakolmion kesälaskennassa.

Tiheys (T)

Kanalinnut lasketaan 60 m leveältä pääkaistalta. Tiheys ilmaistaan lintujen lukumääränä metsämaan neliökilometriä kohti.

T = N / 0,06 L

N = havaittujen lintujen lukumäärä, L = laskentalinjan pituus (km), vakio 0,06 on laskentakaistan leveys (km)

esim. 8 teertä: 8 teertä / (0,06 km * 12 km) = 11,11 teertä/km^2

Muutos (M)

Tiheyden prosenttinen muutos edellisvuodesta.

M = 100 (T(v) – T(v-1)) / T(v-1)

T(v) = kuluvan vuoden ja T(v-1) = edellisvuoden tiheys.

Runsausindeksi (I)

Vuoden runsausindeksi on tiheyden poikkeama kauden 1990-95 keskiarvosta, jolle on annettu arvo 100. Huomaa, että tämä tunnusluku poikkeaa vesilintulaskennassa käytetystä runsausindeksistä siten, että tässä vertailuluvun ”perustasoksi” on määritetty vuosien 1990-95 keskiarvo.

I = 100 T(v) / TK

T(v) = tarkasteltavan vuoden tiheysarvo ja TK tiheyden keskiarvo kaudelta 1990-95 (kuva 4).

Poikasosuus

Poikaslintujen prosenttiosuus kaikista havaituista linnuista.

Poikuekoko

Poikasten keskimääräinen lukumäärä havaituissa poikueissa.

 

kuva_4_ kesalaskentaind

Esimerkki riistakolmion kesälaskennan tiheysarvon suhteesta runsaus-indeksiin. Runsausindeksin vertailuluku, “tiheyden perustaso”, on vuosien 1990-95 keskiarvotiheys, jolle on annettu arvo 100. Muutos (M) on tiheyden prosenttinen muutos edellisvuodesta.

Kesälaskennassa kanalintutiheydet lasketaan suoraan laskentakaistan pinta-alan avulla. Tämä johtaa lievään aliarvioon, sillä kaikkia laskentahetkellä linjalla olevia yksilöitä ei havaita (linnut väistävät lähestyvää laskijarintamaa). Ruotsalaistutkimuksen mukaan aikuisista metsoista ja teeristä (koiraat, poikueettomat naaraat) havaitaan noin 60 %; poikueet emoineen löydetään paljon tehokkaammin, lähes 100 %:n todennäköisyydellä.

Kanalintulaskentatuloksen lievää aliarviota alueellisissa lintumäärissä kompensoi se, että riistakolmiot sijaitsevat lievästi keskimääräistä puustoisemmilla alueilla. Seurantaan nämä virhetekijät eivät vaikuta, sillä niiden voimakkuus lienee samansuuruinen vuodesta toiseen.

Runsauslaskelmat pienille alueille

Siitä huolimatta, että riistakolmiolaskenta on mittava seurantajärjestelmä, aineistopohja jää usein puutteelliseksi, kun halutaan laskea riistan runsautta pienillä alueilla. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää karkeasti 100 km laskentalinjaa. Riistakolmiotiheys on vain poikkeustapauksissa niin suuri, että esim. kunta- ja riistanhoitoyhdistystasolle olisi suoraan käytettävissä riittävä laskenta-aineisto. Riistakolmioaineistosta on voitu luotettavasti osoittaa, että riistakantojen vaihtelut lähialueilla ovat samankaltaisia. Tämä havainto on luonut edellytykset laskennallisesti esittää runsaustietoa myös sellaisille rajallisille alueille, joilla riistakolmiolaskentaa ei ole tehty. Esimerkiksi kanalintutiheyden laskeminen riistanhoitoyhdistyksille tapahtuu siten, että kolmiokohtaisia tiheyksiä kerätään 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo 1 (ne tulevat aineistoon sellaisenaan), ja kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti 50 km:n säteeseen saakka (eli niiden merkitys on vähäisempi).

T = S (T(i) P(i) ) / S P(i), missä Ti on kolmion i tiheys ja Pi kolmion i painokerroin.

kuva_5ind

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi