Alueelliset tunnusluvut

Runsauslaskelmat pienille alueille

Siitä huolimatta, että riistakolmiolaskenta on mittava seurantajärjestelmä, aineistopohja jää usein puutteelliseksi, kun halutaan laskea riistan runsautta pienillä alueilla. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää vähintään noin 100 km laskentalinjaa, mutta mieluummin yli 300 km laskentalinjaa.  Tarvittava otoskoko riippuu myös lajin runsaudesta ja alueellisesta vaihtelusta. Riistakolmiotiheys on vain poikkeustapauksissa niin suuri, että esimerkiksi kunta- ja riistanhoitoyhdistystasolle olisi suoraan käytettävissä riittävä laskenta-aineisto.

Riistakolmioaineistosta on voitu osoittaa, että riistakantojen vaihtelut lähialueilla usein ovat samankaltaisia. Tämä havainto on luonut edellytykset laskennallisesti esittää runsaustietoa myös sellaisille rajallisille alueille, joilla riistakolmiolaskentaa ei ole tehty. Esimerkiksi kanalintutiheyden laskeminen riistanhoitoyhdistyksille tapahtuu siten, että kolmiokohtaisia tiheyksiä kerätään 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo 1 (ne tulevat aineistoon sellaisenaan), kun taas kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti 50 km:n säteeseen saakka siten, että niiden merkitys pienenee etäisyyden kasvaessa. Painotettu tiheys (T) lasketaan seuraavasti:

T = Σ (T[i] P[i] ) / Σ P[i], missä T[i] on kolmion i tiheys ja P[i] kolmion i painokerroin.