Mitä on kolmiolaskenta

Kuva: Antti Härkälä / RKTL

Historiaa

Eläinkantojen seurannalla on Suomessa pitkät perinteet, ja tämä koskee aivan erityisesti lintuja. Metsäkanalintujen vuosittainen, valtakunnan kattava seuranta alkoi 1960-luvun alkupuolella. Vielä 1980-luvun lopulle asti oltiin aivan tavallistenkin riistanisäkäslajien runsaudesta ja runsauden vaihtelusta huonosti perillä. Saalistilastoja yritettiin käyttää kannanmuutosten kuvaamiseen, ja riistantutkimus on tehnyt vuodesta 1945 lähtien ns. riistatiedustelun, jossa noin 500 havainnoijaa eri puolelta Suomea kuvaa retkeilyalueeltaan tavallisimpien riistalajien suhteellista runsautta ja kannan runsauden muutosta edellisvuoteen verrattuna. Eräistä riistanisäkäslajeista on tehty lisäksi erillislaskentoja.

1980-luvulla pyrittiin löytämään menetelmä, joka yhdellä laskentasuorituksella antaisi tietoa mahdollisimman monesta riistayhteisön lajista. Päädyttiin vakiolinjoilla tehtäviin laskentoihin: loppukesän laskennassa pitäydyttiin aikaisemmassa kanalintujen poikuearvioinnin menetelmässä, ja talviseen nisäkkäiden lumijälkien laskemiseen sovellettiin pitkään Venäjällä käytössä ollutta menetelmää.

Mikä on riistakolmio

Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 km, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 km. Kolmiot säilyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka alueelle tehtäisiin esim metsähakkuita. Kesälaskennassa keskitytään kanalintuihin ja talvella lasketaan riistanisäkkäiden jäljet.

Kattavuus

Kolmioseurannan suunnitteluvaiheessa arvioitiin, että noin 1200 riistakolmiota koko maan alueella takaa riittävän edustavan otannan alueellisten ja ajallisten kannanmuutosten kuvaamiseksi. Seurannan alkuvuosina tämä tavoite täyttyi mallikkaasti. Vuosien mittaan jonkin verran kolmioita on autioitunut ja uusia on perustettu. Laskentaohjeissa kuitenkin teroitetaan kolmioiden pysyvyyttä, vaikka alueella tehtäisiin esimerkiksi hakkuita. Metsätalouden työt ovat arkielämää Suomen metsissä ja niiden aiheuttamat riistakantojen muutokset ovat “tosia”, ja siten niiden vaikutus seurantatuloksissa tulee näkyä.

Suomessa on kolmisentuhatta metsästysseuraa. Jokaisen vastuuntuntoisen metsästysseuran tulisi ylläpitää riistakolmiota, joko yksin tai yhdessä naapuriseuran kanssa. Oma kolmio takaa myös seurakohtaisen tulospalautteen. Riistanhoitoyhdistystasolla voitaisiin puolestaan huolehtia siitä, että yhdistyksen alueella seurataan vähintään kolmea riistakolmiota. Maan pohjoiset riistanhoitoyhdistykset ovat kuitenkin niin suuria, että niiltä täytyy edellyttää selvästi enemmän. Kolmioiden vähimmäistavoitemäärät perustuvat riistanhoitoyhdistysten lukumäärään ja maapinta-alaan siten, että yhdistyskohtainen vähimmäismäärä olisi kolme kolmiota tai yksi kolmio 200 km² maapinta-alaa kohti Etelä-Suomessa ja 300 km² kohti Pohjois-Suomessa. Työtaakka on suhteellisesti suurin Pohjois-Suomessa, vaikka kolmiomäärät pinta-alaa kohti ovat siellä pienimmät. Pohjoisen pienempi kolmiotiheys ei kuitenkaan heikennä tulosten edustavuutta, koska maastokuviot ovat siellä suuria ja yhtenäisiä. Maan eteläosien rikkonaiset ja pienikuvioiset maastot edellyttävät suurempaa kolmiotiheyttä riittävän laskentaluotettavuuden saavuttamiseksi.


 Kolme tärkeää päämäärää

  1. Metsästyksen suunnittelun tuntuva parantaminen, esimerkiksi määrittämällä metsäkanalinnuille saaliskiintiösuositukset.
  2. Paremman tietouden hankkiminen riistalajien elinympäristövaatimuksista ja elinympäristömuutosten vaikutuksista.
  3. Riistaeläinseurantojen kokoaminen valtaosin saman runsausseurannan piiriin. Olennaista on kerätä tietoa eri lajeista samoilta reiteiltä, jolloin voidaan selvittää esimerkiksi petojen vaikutuksia saaliseläinkantoihin.

Riistaeläinkantojen koon ja vaihtelun tunteminen on välttämätön edellytys mm. kestävän metsästysverotuksen suunnittelussa. Pitkät aikasarjat tekevät mahdolliseksi eläinkantojen luontaisen vuosivaihtelun ymmärtämisen ja pitkäaikaismuutosten havaitsemisen.


Tulosten käyttö

Ainutlaatuiset riistakolmioaineistot ovat olleet nostamassa suomalaista riista- ja eläintieteellistä tutkimusta kansainväliselle huipulle. Seurantatulosten yhdistäminen metsätietouteen on avannut uusia, monipuolisia tutkimusmahdollisuuksia. Niitä Luonnonvarakeskus hyödyntää yhteistyössä muun muassa useiden yliopistojen kanssa.

Kun kolmioilta lasketut riistatiheydet yhdistetään saman alueen saalistietoihin, saadaan arvio riistavarojen ja metsästyksen keskinäisestä suhteesta. Suhde kuvaa metsästyksen ekologista kestävyyttä. Metsästys on ekologisesti kestävää silloin, kun riistakantojen monimuotoisuus ei vähene.

Pitkäaikainen riistakantojen tiheyden, sukupuolijakauman ja poikasmäärien seuranta antaa hyvät mahdollisuudet kannanvaihtelujen tutkimiseen. Esimerkiksi suomalaisten metsäkanalintujen kannanvaihtelut ovat osoittautuneet jaksoittaisiksi. Erityisesti seurannan varhaisempina aikoina kannan runsauden huiput ja aallonpohjat ovat seuranneet toisiaan 6-7 vuoden välein.

Riistakolmioaineisto on hyödyllistä tutkittaessa petojen ja niiden saalislajien välisiä vuorovaikutuksia. Tällaisia lajipareja ovat esimerkiksi kettu ja jänis, näätä ja orava, ilves ja jänis sekä susi ja hirvi. Aineistosta selviää myös se, miten peto käyttäytyy, jos pääsaalislajia on niukasti saatavilla.

Koska kolmioaineistoa kertyy koko maasta, saalistuksen alueellisetkin piirteet saadaan selvitetyksi. Esimerkiksi monelle pedolle tärkeät valkohäntäpeura ja rusakko ovat runsaita vain Lounais-Suomessa. Pohjoisempana eläinyhteisöjen rakenne on toinen.
Metsästys on myös saalistusta, ja metsästystutkimus on saalistustutkimuksen tärkeä osa-alue, johon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Metsästyksen tutkiminen – niin biologisena kuin sosiaalisena ilmiönä – tulee varmasti lähivuosina vilkastumaan.

Sijainniltaan tunnetut kolmiohavainnot voidaan sijoittaa esimerkiksi metsätaloudellisiin selvityksiin tai kaukokartoitukseen perustuvalle kartalle. Näin saadaan kuva riistakantojen ja niiden elinympäristön suhteesta, esimerkiksi eläimelle tarjolla olevan suojan, ravinnon tai petojen määrästä. Riistaeläimen viihtyvyyden kannalta tärkeä ympäristö ulottuu yleensä usean kilometrin päähän havaintopaikasta.

Riistakolmiolaskenta antaa hyvät mahdollisuudet riistalajiston monimuotoisuuden seurantaan. Monimuotoisuutta mitataan riistarikkausindeksillä, joka lasketaan kuudentoista ekologialtaan ja elinympäristövaatimuksiltaan erilaisen lajin perusteella. Indeksi on “hälytyskello”. Se saa suuren arvon, jos metsäluonto voi hyvin ja metsästys on kestävällä pohjalla. Indeksin pieneneminen on merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Kolmiolaskentoihin perustuvia tietoja tarvitsevat niin EU, maa- ja metsätalousministeriö kuin metsästysseuratkin. Tietoja voidaan käyttää myös ympäristöhallinnossa ja maankäytön suunnittelussa.

Vuotuiset laskentatulokset vaikuttavat muun muassa metsäkanalintujen metsästys- ja rauhoituspäätöksiin. Metsästysseurojen tai riistanhoitoyhdistysten saaliskiintiöt voidaan määrittää riistakolmioilta saadun tiedon perusteella. Riistakannoissa havaitut pitkäaikaismuutokset vaikuttavat metsästyspolitiikkaan.

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi