Karhun jäljet

Kuva: Juha Taskinen /LKA

Karhu on kantapääastuja. Jättimäinen lättäjalka jättää helposti tunnistettavan jäljen. Siten jälkikuviokin eroaa selvästi useimpien muiden eläinten jäljistä, muutenkin kuin kokonsa puolesta. Sekä etu- että takatassun jälkeen piirtyy viisi varvasta. Mäyrän jälki muistuttaa karhun jälkeä, mutta on paljon pienempi. Keväisten pentujenkin jäljet ovat mäyrän jälkiä selvästi isommat.

Etutassun jälkipainallus on leveä ja lyhyt. Ranneantura ei läheskään aina piirry jälkeen, joten etu- ja takajalan jäljet ovat helposti erotettavissa toisistaan. Etujalan kynnet ovat pitkät ja voimakkaat. Etujalan jälki (ilman ranneanturaa) on 12–15 cm pitkä. Karhun takajalan jälki muistuttaa jonkin verran ihmisen jalanjälkeä, sillä erotuksella, että karhun ”isovarvas” on ulkopuolella. Takajalan keskiantura ja kantapää muodostavat suuren yhtenäisen polkuanturan. Täysikasvuisen eläimen takajalan jäljen pituus vaihtelee 18:sta 25 cm:iin. Takajalka on etujalkaa kapeampi.

Karhun yleisin kulkutapa on käynti. Karhu ravaa ja laukkaa paljon harvemmin kuin muut eläimet. Kulku on yleensä kiireetöntä, ja vain harvoin karhu joutuu väistämään niin kiireessä, että askellajia olisi vaihdettava. Kulku on silti nopeaa ja vetävää. Etenkin uroskarhut kulkevat pitkiä matkoja, usein satoja kilometrejä. Upottavassa lumessa karhu astuu omiin jälkiinsä, jolloin jälkijonoon piirtyy vain takajalkojen jälkiä. Kantavalla hangella askel pitenee, ja takajalat astuvat etujalkojen jälkien yli. Karhu kulkee jalat harallaan, ja askelleveys on suuri. Käynnin askelpituus vaihtelee metristä lähes puoleentoista.

Vaikka karhu ravaa, laukkaa ja loikkii, se käyttää näitä kulkutapoja vähän lumioloissa. Saalistaessaan lumessa karhu poikkeuksetta loikkii ja astuu silloin omiin jälkiinsä. Tästä syntyy jättimäisen näätäeläimen jälkeä muistuttavaa pari- tai kolmijälkeä. Loikassa askelpituus voi venyä kahteen ja puoleen metriin.

 

Kuvagalleria

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi