Metsäjäniksen jäljet

Kuva: Marcus Wikman

Jänisten polkuanturat ovat karvapeitteiset, minkä johdosta varvasanturat piirtyvät jälkeen epäselvinä hyvässäkin jälkilumessa. Jäniksen takakäpälä on etukäpälää huomattavasti kookkaampi. Jälkeen piirtyy neljä varvasta. Varpaiden taakse jää vielä kahden karvatyynyn painallukset.

Jäniksen varpaat sijaitsevat epäsymmetrisesti siten, että uloin varvas jää muita varpaita lyhyemmäksi. Tämä epäsymmetrisyys näkyy selvimmin jäljessä, jossa varpaat ovat supussa. Metsäjäniksen takajalan jälki on 7–10 cm pitkä (ilman kantapäätä), kun taas isomman rusakon jälki ei juuri ole 9 cm:ä pitempi. Metsäjäniksen takajalka on leveämpi kuin rusakon. Metsäjäniksen ja rusakon etukäpälät ovat muuten hyvin samankaltaiset; metsäjäniksen etukäpälän jälki on 5–7 cm pitkä, rusakon hieman pienempi. Myös etujalkojen varpaat sijoittuvat epäsymmetrisesti samalla tavalla kuin takajalkojen.

Jänis matkaa loikkaamalla, ja rauhallisen loikan askelpituus on noin 40 cm. Jänisten muut jälkikuviot ovat paljon vähemmän tunnettuja. Kantavalla hangella ne jättävät aika ajoin jälkeä, joka erehdyttävästi voi muistuttaa ketun ravijälkeä. Jäniksen jäljeksi sen voi kuitenkin tunnistaa siitä, että kahta isoa jälkeä seuraa aina kaksi pientä jälkeä.

Pakoloikan jälkikuvio on myös selvästi tavallisesta loikasta poikkeava. Siinä syntyy parijälkeä, joka lievästi muistuttaa näätäeläimen jälkeä. Etukäpälien jäljet ovat rinnan, kuten myös takakäpälien. Askelpituus voi lähennellä  jopa neljää metriä, kun jänis pinkoo pakoon kettua tai muuta petoa.

 

 

 

Kuvagalleria

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi