Näädän jäljet

Kuvat: Eero Kemilä ja Reijo Salminen / LKA

Näädän jälkipainalluksessa erottuu viisi varvasta. Etutassun jälkeen piirtyy usein ranneantura. Etutassun jälki on 5–7 cm pitkä. Takatassun jälki on hieman pienempi, ja sen kantapään painallus jää harvoin näkymään. Takatassun jälki on siten selvästi lyhyempi, useimmiten noin 5 cm:n pituinen. Lähes samanpainoisen minkin jälkipainallus on pienempi. Näädän tassut ovat eläimen kokoon nähden suuret. Siten se syvässä lumessa liikkuu minkkiä vaivattomammin. Näädän jalkapohja on talvella karvainen, jolloin yksittäiset polkuanturat piirtyvät huonosti jälkeen.

Matka taittuu loikaten. Muita kulkutapoja näätä käyttää vain harvoin. Käynti on hidasta, sillä näätäeläinten pitkä ruumis ja lyhyet jalat eivät luontevasti taivu laukkaan. Lumioloissa näädän jälki on lähes poikkeuksetta parijälki. Takatassut osuvat tarkasti etutassujen jälkiin. Toinen tassu osuu vinosti toisen eteen, ja joskus jäljet voivat olla lähes peräkkäin. Askelleveys on hyvin pieni. Askelen pituus on tavallisesti 50–70 cm, mutta joskus askel voi venyä metrin mittaiseksi.

Minkin pariloikassa jälkipari on tarkemmin rinnan kuin näädällä. Näätä liikkuu ketterän oloisesti syvässä pehmeässä lumessa. Keho ei juuri jätä laahausjälkiä, mutta jälkikuoppa on syvä ja laaja. Minkki ei kovin mielellään kulje yhtä syvässä lumessa kuin näätä.

Ohuelle kantavalle hangelle näätä jättää nelijälkeä. Kulkutapa on tuolloinkin loikka, jossa takatassut osuvat maahan etutassujen jälkien eteen. Nelijäljessä etutassujen jäljet ovat lähes peräkkäin, kun taas takatassujen askelleveys on selvästi suurempi. Joskus takatassut osuvat maahan lähes vierekkäin, jolloin jälkikuvio muistuttaa jäniksen jälkeä. Jälkikuvion muoto vaihtelee kulkunopeuden ja askelpituuden mukaan.

 

Kuvagalleria

Tulosta sivu

Riistakolmiot.fi